Byebye Brissy welcome the farm work!

Huhhuh tässä on nyt ollu semmosta kiirettä!!

Eli olen nyt lopettanu aupair hommat minun ihanassa Aussi perheessä ja nyt oon alottanu sitten matkustelun(työn hakemisen). Oon nyt ollu tien päällä Erikan kans kaks viikkoa ja eihän tämä nyt ihan ole sitä mitä ootin. :D Ressiä pukkaa joka asiasta ja me yritettään ihan mielettömästi löytää töitä, ensinnäki että saatas rahhaa ja toiseksi saatas meän toisen vuojen viisumin päivät tehtyä. Eli 88 päivää farmi töitä ja sitte olis mahollista tulla takasi tänne niin ihanaan Australiaan!!

Tällä hetkellä asustellaan camping alueella täällä Bundabergissä, koska kaikki sannoo että täälä kyllä töitä löytyy(en vain tiä miksi ei meille..). Mutta yritän muistaa pysyä positiivisena kaikesta huolimatta, jotenki mie tuun kasvaan tämänki kokemuksen kautta!

Ja kirjotan tätä postausta nyt kännykällä nii en osannu järjestellä nuita kuvia sillai kivasti tuonne väleihin, nii ne nyt tullee tuossa lopussa. Ja justiin huomasin että kaikki maisema kuvat on Noosa/Rainbow Beach akselilta. Se vain on paras paikka! Ja viimenen kuva on Whitsunday Islandilta jossa käytiin ihan ekkana roadtripin aluksi. :))

Nauttikaa talvesta mie alan täällä kuoleen kuumuuteen. :D

- Elli

Vähän sitä sun tätä

Nyt on ollu vähän laiskuutta ilmassa tämän kirjottelun suhteen. Mutta toisaalta, oon kyllä ollu menossa suurimman osan ajasta jossaki päin Brissyä. Tähän nyt kirjottelen kokonaisuuessaan, mitä täälä oon puuhaillu.

Eka viikonloppu, sitten viime kirjotuksen, oli Color Run Gold Coastilla. Me mentiin sinne Erikan kans jo valmiiksi lauantaina, ettei tarvi ennen sian pierua nousta sunnuntaina, ku lähtöportilla piti olla jo 8.00 aamulla. Juoksu meni hyvin, ei kylläkään ollu yhtä mielenkiintonen ku Suomen Väriestejuoksu, mutta hauskaa meillä siltikki oli. Eli tämä juoksu oli pelkkä viien km juoksu ja joka km:n välein tuli paikka missä tyypit heitti väriä päälle ja that's it. 

 Color runin jälkeisenä viikonloppuna lähettiin kattoon vallaita. Ei nähty ku ihan kaukana muutama läiskäys ku ne hyppi veestä, ja sitten lopuksi nähtiin äiti ja vauva ja sitten niitten seurassa oli vielä kolmas valas, jota kutsutaan nannyksi. Sillä kertaa tosiaan ei nähty paljon mittään, mutta kävin uuelleen siellä pari viikkoa sitten. Sillon sitten nähtiim melkonen show, oli hyppyä, evällä vetteen läpsyttelyä, nähtiin pyrstö sukellus(miksi lie ikinä sitä sanotaankaan) ja sitten yks kävi ihan vieressä näyttäytymässä pää veenpinnalla. Ihana oli kyllä katella. Nii ja tulihan sitä ekalla kerralla bongattua kolme delffiiniäki ja yks tuli uimaan ihan venneen viereen.

No sitte tuli käytyä Byron Bayllä kavereitten kans päivän mutka, se on semmonen hippikylä joka on itäisin paikka Ausseissa. Siellä käynti oli kyllä melkeen tyhjän kanssa ku oli niin surkea ilma, joka viies minuutti alko satamaan ja sitte taas tuli hyvä ilma ja näin jatku oikeastaan koko päivä. Mutta yks ihan huippu oli, että nähtiin ihan hulluna delffiinejä sielä meressä, ja se Lighthouse ja sitte käytiin käppäileen siinä keskustassa. Pittää mennä käymään uuemman kerran sielä kuhan vain tullee lämpimämmät ilmat, että voipi rannalla olla ja ehkä taas kokkeilla surffaustaki. 

Tässä on osa niistä delffiineistä

No Sitte mulle tuli taas vieraita Suomesta ja pääsin toimimaan taas kerran turistioppaana, joka on aina mukavaa. Ja taas huomas, että ohan se vain kiva puhua välillä sitä suomeaki, Skypessähän sitä tullee juteltua melkein joka viikko, mutta se on ihan eri asia puhua oikeasti kasvotusten. Ja en ole täällä nii aktiivisesti ettinu Suomi kamuja ku haluan parantaa minun enkkua. Mutta asiaan, maanantaina ku Iskä ja Airi tuli nii vietiin ekkana matkalaukut hotellille ja siitä lähettiin matkaamaan kohti Lone Pinea. Sielä mie taisin olla kaikkein innokkain taas kerran, mutta kyllä ne tais vieraakki tykätä kuiten.

Sitte viikonloppuna lähettiinki käymään Noosassa lauantaista maanantaihin. Tehtiin samat reissut ku Äitin ja Emmanki kans. Siinä sitä Coastal trackiä ku käveltiin menemään nii nähtiin sitten vauva ja äiti valas ihan rannan tuntumassa. Oli kyllä nii ihana! Delffiinejä ei tällä kertaa nähty, mutta valaan näkeminen oli kyllä ihan yli ootusten! Sitte jatkettiin matkaa ja mentiin käymään taas siellä Fairy Poolseilla ja kävästiin myös uimassa, hui helvata ku oli kylymää vettä! Maanantaina takasi ajaessa käytiin kattomassa Kondalilla putous ja oli edelleen yhtä kivan näkönen. Siitä suunnattiin sitten Montvillen kautta Brissyyn ja jätettiin auto Europcarille ja suunnattiin tänne minun tykö syömään dinneri. Nii ja automatkat meni hyvin tällä kertaa! Paitsi Iskällä meinas vähän jännittää minun kyytissä, ku ajettiin tien väärää puolta. 

Siinä sitte ennää oli muutamat päivät Iskällä ja Airilla ennää jäljellä täälä. Käytiin Iskän synttäreitten kunniaksi Brisbane Wheelissä ja juotiin vähän skumppaa. Kaikkiaan oli tosi ihanat puolitoista viikkoa! Ja mie ku tykkään esitellä aina paikkoja uusille tulijoille nii oli kyllä kiva. 

Sitten tuossa parisen viikkoa sitten lähettiin kaverin ja meän lapsukaisten kans käymään uuessa puistossa, sitä voi kuttua kyllä ihan toenteolla Lepakkopuistoksi! Siellä oli aivan järjetön määrä lepakoita puissa roikkumassa! Ihan hillitön meteli ku ne kirku siellä ja kauhea löyhkä siitä lepakonpaskasta.. Mutta oli kyllä ihan mahtava käyä sielä ja nähhä nuin paljon niitä yhessä paikassa. Taas yhtä kokemusta rikkaampi!

Täällä on kans nyt virallisesti vaihtunu vuojenaika! Jeij Kevät on täällä ja sen kyllä tuntee. Pystyy olleen jo päivisin ja joskus iltasinki shortsit jalassa, ja aurinkorasva on taas otettu käyttöön. Itellä vain meinaa tuo pääkoppa olla sekasin näistä vuojenajoista sielä Euroopassa ja täälä. Te sielä päivitätte facebookia, kuinka alkaa hämärtyyn ja viileneen ilma ja mie täällä ootan vain lämpimämpiä kelejä että voipi lähteä käymään viikonloppuna rannalla. :D Ai nii ja miehän lähen kolmen viikon päästä käymään viikon mutkan Fijillä. ;)

Hyviä syysiltoja sinne!

-Ellinoora

Springbrook National Park

Oon yrittäny kerran kuussa tätä saaha päivittettyä, ja ihan hyvin onnistunukki. Täälä tämä arki on alkanu tuntumaan ihan normi arjelta, eli töitä, syömistä, kuntoilua ku jaksaa, kavereitten kans hengailua ja välillä jotaki reissuja jonnekki päin. Eli ennää ei tunnu, että vitsit ku tämä arki on nii siiistiä ku oon täälä Australiassa, ja sehän on ihan normaalia jo näin yli kolmen kuukauen jälkeen. Onneksi tullee käytyä välillä jossaki päin Brisbanen lähettyvillä, joko päivän reissuja taikka yön yli reissuja, että taas muistaa kuinka jännää ja erilaista on olla täällä puolen maailmaa. 

Sieviä lintuja täälä

Natural Bridge

Natural Bridge

Kaks viikkoa sitten lähettiin kavereitten kans päivän mittaselle reissulle Springbrook National Parkkiin. Olin kuullu siitä pelkkää hyvvää aikasemmin, nii oli mukava itekki lähteä paikanpäälle kattomaan kyseinen paikka. Kaveri sai perheeltä auton lainaan, joten napattiin väliltä pari muutaki kyytiin. Ensimmäisenä pysähyspaikkana oli Natural Bridge. Ei vain hoksattu, että sinne olis kannattanu mennä viimesenä ku ilta alkaa hämärtään, sillon olis ollu mahollista nähä semmoset hehkuvat madot sielä luolassa, mutta ompahan syy mennä toisemman kerran. Oli ihan mielettömän kaunis paikka!

Natural Bridge

  

   

Natural Bridgeltä ku lähettiin, nii ajeltiin vain menemään ja pysähyttiin sitten yhessä näköalapaikassa. Sielä sattuki olemaan infopiste, ja saatiin kartta ja neuvot mihin kannattaa mennä. Ja seuraava stoppi oli sitten Purling Brook Falls. Sinne ku päästiin, nii päätettiin kävellä semmonen neljän kilometrin reissu ihan sinne sen vesiputouksen viereen. Ja onneksi käveltiin, oli se niin ihanan näkönen siitä läheltä. Vesi putoukselle kävely oli mukavasti alamäkeä koko matkan ja pois lähtiessä ylläri pylläri ylämäkeä. Saipahan hyvän lenkkeilyn samalla.

Natural Bridge

   

    

Ja sitten ajettiin Canyon lookouttiin, siellä ei ennää ehitty lähteä kävelemmään sitä parin kilometrin reittiä, ku alko olleen jo aurinko niin matalalla, nii päätettiin vain kävästä kattomassa näköalat ja siirtyä seuraavaan ja viimesseen paikkaan. Eli Best of All näköala paikka oli sitten se viiminen etappi. Sieltä näki Gold Coastin korkeat rakennukset ja paljon vuoria (ei kylläkään mittään isoja), ihan mahtavan näköstä! Mie en ossaa sanoa muuta näihin maisemiin ku että ihan mahtavat!

Purling Brook Falls

Purling Brook Falls

   

Kaikki nämä ku oltiin käyty ja nähty, oli aika lähteä suuntaamaan kohti Brisbanea. Ajettiin sitten yhen pienemmän tien kautta, ku kuultiin, että voijjaan nähä auringonlaskun aikaan Wallabeja. Ja uih niihän me nähtiin, ne oli niii sulosia! Tosi säikkyjä joten kuvaki on melko kaukaa. Ja ihana Auringonlasku nähtiin kans.

   

   

Canyon Lookout

Lähtiessä oltiin sitten jännän äärellä riittääkö meillä bensa Gold Coastille saakka, että päästään tankille. Tankille päästiin ja mittari näytti, että vielä olis päässy noin 30km etiäppäin, että jonku verran tipalle jäi. Siitä sitten jätettiin kaverit sinne mistä ne haettiinki ja ajettiin kottiin. Kokonaisuuessaan mukava päivän reissu.

   

Best of All lookout

Best Of All lookout

Viime viikonloppu oliki sitten perjantaista saakka juoksua paikasta toiseen, ja tapasin vaikka kuin paljon uusia ihmisiä. Nyt on seuraavat kaks viikonloppua jo bookattu täyteen, nii eiköhän tuo kesä tule jo kohta tännekki, että pääsee aurinkoa palvomaan.

Spottaa kaks Wallabia

Auringonlasku

  

Ens viikonloppuna on tiedossa paljon huvia, lähetään kavereitten kans Color runiin ja siitä seuraavana viikonloppuna valaitten spottaus risteilylle. Eiköhän näillä evväillä pärjää taas siihen saakka ku seuraavat vieraat tullee ja niille sitten esitellä Brisbane ja lähialueet.

Terkkuja Suomeen!

- Ellinoora

Fraser Island

Nyt on käyty yks uus reissu, nimittäin Fraser Islandilla! Ostettiin kahen kaverin kans semmonen viikonloppu matka, joka oli sopivan hintanen ja siihen kuulu ruuat, matkat ja yöpaikka, oltiin liian laiskoja ajattelemaan omilla aivoilla kaikki yöpymisestä kyyteihin. Ja en kyllä kadu sitä, että lähettiin tuolle reissulle.

Tämä niin ihana neliveto bussi!

Basin Lake

Elikkä lauantai aamuna meijän ihana neliveto-minibussi starttas Brisbanesta klo 7.15. Oli muuten ensimmäinen kerta ku täällä olon aikana oon joutunu herräämään jo 5.30... Mutta asiaan! Porskutettiin menemään pari tuntia ennen ensimmäistä pysähystä. Mie sain nukuttua siinä jonku aikaa, joka oli ihan hyvä, ku mietti, että koko päivän piti jaksaa iltaan saakka. Se kyyti oli melko pomppivaa, nii kovin moni ei siinä kyytissä nukkunu (hyvä, että intin aikana oppi nukkuun ihan missä ja millon vain! Myös seisaalleen, joka ei päättyny hyvin..). Tauvon jälkeen meillä oli ennää tunnin ajo matka Rainbow Beachille, jossa käytiin syömässä lounas ja jatkettiin lautalle, joka vei meät Fraser Islandille. Melkein koko tuon tunnin ajomatkan se meijän kuski puhu mikrofoniin ja kerto siitä matkasta ja mitä tullaan tekkeen ja jotaki Fraser Islandista. Ja se kuski oli ihan huippu!

Vihdoin ja viimein me päästiin sinne Fraserille. Justiinsa ku se kuski alko kertomaan meille dingoista nii nähtiin meijän eka dingo noin 10m päästä. Olihan se jännää. Siitä lähettiin sitte ajeleen keskelle sitä saarta ja suunnattiin ensimmäisenä yhelle järvelle, jossa hiekka oli ihan valkosta ja vesi ihan kirkasta. Käytiin sielä sitten uimassa ja tutustuttiin muihinki saman ryhmän tyyppeihin. Vesi oli sammaa lämpötillaa ku suomessa ylleensä, eli ihan kohtuullista. Kaikki muut paleli sielä veessä ollessa, paitsi mie. 

Tuo pieni puu vasemmalla on normi puun kokonen

Matka jatku järveltä kohti saaren entisaikasta keskustaa, missä oli ennenvanhaa ollu semmonen pikkunen kylän keskus, koulu, kauppa, pubi ja jotaki asuin taloja. Siinä sitten aikamme kierrettin ja ihmeteltiin kunnes lähettiin talsimaan kohti sademetsää. Nii ja nyt pittää sanoa, että tämä saari ensinnäki on maailman suurin hiekkasaari ja toisekseen ainoa paikka missä sademetsä kasvaa hiekalla, joten paikkana aivan uniikki! Lähettiin sitten meijän kuskin mukana sademetsään, ja oli kyllä nii viidakkomainen olo, ku siellä kulki liaaneita ympäriinsä, ja muutenki nii vain semmonen ihana paikka, mitä on vain telkkarista nähny. Nuista kuvista ei saa oikeastaan minkäänlaista käsitystä miltä sielä näytti, pikku pinta raapasu vain. 

No tuon sademetsä kävelyn jälkeen alkoki olemaan jo sen verran hämärää, että suunnattiin jo sitten meijän hotellille. Meillä oli neljän hengen huoneet ja meijän kolmen kaveruksen lisäksi meijän huoneeseen tuli yks kanadalainen tyttö, joka onneksi oli tosi mukava ja puhelias. Sitten lähettiinki syömään dinneri ja oli oikein buffetti, ja miehän söin. Ennen dinneriä sovittiin, että lähetään rannalle kattoon tähtiä, ku oli niin kirkas taivas. Olihan se vain näky! aluksi ei näkyny ku "muutamia", mutta sitten alko tulleen lissää ja lissää. Sitten se meijän kuski/matkaopas selitti meille ihan hirveästi kaikkea mitä se vain tiesi tähistä ja tämän pallonpuoliskon taivaasta (sielä pohjosella pallonpuoliskolla ei näy lähellekkään näin paljoa tähtiä niinku täälä). Sillä oli vielä semmonen laser-hässäkkä mukana millä se pysty osottaan mistä tähistä se puhu. Nähtiin Mars, Jupiter, Saturnus ja Pluto. 

Sitten alettiin kattoon tarkemmin sitä taivasta, ja siellähän me nähtiin sitten melkeen horisontista horisonttiin ylettyvä Linnunrata! Se jos joku oli ihan mahtava! harmi ku kuu oli niin ylhäällä vielä niin ei nähty sitä kunnon loistoa, mutta se oli kyllä siltiki nii kaunis.

Tähtien esittelyn jälkeen meän ihana opas pyys meät ihan pieneen rinkiin, niin että siihen keskelle tuli varjo. Ja me tieten mietittiin, että mikähän tässä nyt on ajatus. Noh se otti sitten oman släpärin jalasta ja alko pyyhkiin sillä sitä varjossa olevaa hiekkaa. Siinä ku se aikansa sitä pyyhki alko tulleen semmosia pieniä valopilkkuja siihen hiekkaan. Siirrettiin paikkaa ja se näytti uuellee, nii siihen tuli hiekkaan aivanko tähtitaivas. Eli siihen kostealle hiekkaosiolle oli merestä huuhtoutunu planktonia(minun muistin mukkaan se oli planktoni), ja sitten ku se planktoni hinkkaantu sitä hiekkaa vasten, siitä tuli joku kemiallinen reaktio tai jotaki ja siitä tuli sitten se valo. En ole mikkään paras tuossa selityksessä, mutta toivon, että ymmärsittä. Ja se oli taas yks jännä juttu lissää tuolle reissulle. Tähti tutkiskelun jälkeen lähettiinki jo nukkumaan, ku päätettii, että herätään aamulla aikasin ja mennään kattoon auringon nousu.

Aamulla sitten oliki kello soimassa klo 5.40, että varmasti keretään näkemään se alusta saakka. Meän kuski sano, että hyvä olla jo 6.00 sielä rannalla, joten kerranki oltiin reippaita ja mentiin jo klo 5.55 sinne. Ensimmäisenä ajattelin, että toivottavasti nyt ei sitten törmätä dingoihin, nii siitä ajattelusta sitte varmaan 30 sekunttia ja alan huutaan hullun lailla "DINGO, DINGO, HERE IS A DINGO!". Eiköhän kaikki jotka mukana oli, ottaneet kamerat esille ja lähti sitä kohti ottaan kuvvaa, itte seisoin paikallani kauhistuksesta. Sillä dingolla oli semmonen panta kaulassa, mitä ylleensä Suomessa esim jokusella sudella on. Ja voi hyvänen aika kuinka oli ihan normi koiran näkönen, ja ku se oli niin kesy nii se uskalsi tulla ihan viereen haisteleen, niin että kuono osu housuinin. Siinä sitten aikamme ooteltiin, että aurinko nousee ja sitte se dingoki lähti pois ku yks japanilainen säikähti sitä ja alko potkimaan hiekkaa sen pääle. :D

Meijän auringonnousu ei ollu ihan parhain ku oli niin paljon pilviä sielä horisontissa, mutta ihan hyvä kuvia sieltä vissiin kuiten tuli. Ja aurinko ittessään näky varmaan viitisen minuuttia yhestä pienehköstä pilven raosta, nii ei sitten sen kauemmin jaksettu ennää sielä ootella auringon esille tuloa. Mutta kätteen jäi kuitenki ihanat kuvat ja se dingon näkeminen. Siitä lähettiinki sitten suoraan aamupalalle, joka seki oli mukavasti buffetti, ja miehän söin (mie varmaan tämän vuojen jälkeen aikalailla pyörin etteenpäin..)!

No mutta, Aamupalalta ku päästiin, haettiin kamppeet huoneesta ja lastauvuttiin takasi meijän ihanaiseen bussiin. Siitä oli suuntana Indian Heads, joka oli ainoa paikka koko saarella, jossa oli kiveä. Sinne kesti ajaa noin 50min ja sen koko ajan se kuski taas kerto meille siitä saaresta ja sen historiasta ja kaikesta mahollisesta. Nii ja tosiaan ajettiin koko matka rantaa pitkin, Faserilla, ja joissaki muissaki paikoissa Australiassa, nuo rannat on virallisesti teitä, sielä on ihan liikennemerkit summuut. Matka meni mukavasti ja saavuttiinki sitten määränpäähän.

Indian Headsilla kiivettin ylös sinne kalliolle. Siinä matkalla tuli vastaan toinen turisti poppoo ja ne kerto, että oli nähneet justiinsa noin kymmenen valaan parven. No ei muutaku jalkaa toisen etteen ja menoksi. Siellähän ne oli, mutta oli ehtiny jo mennä aika kauas, että en nyt ihan hirvittävän hyvvää kuvvaa saanu. Ja niitä oli tosi vaikea bongata ku niillä ei niitä selkäeviä ole niinku delffiineillä. Aina vain hoksasi missä ne mennee ku ne kävi pinnassa hengittämässä. Mutta voin silti sanoa, että oon nähny vallaan! Aikamme ihastelutua sitä maisemaa lähettiinki jo sitte takasi bussille. 

Tuossa oli sähköt, ettei dingot tule resorttiin

Seuraavana oli suuntana The Pinnacles, mie en siitä oikeastaan tiä mikä homma se oli, mutta muistaaksenki jotenki liitty siihen kuinka täälä Ausseissa on tietyn verran eri värisiä hiekka laatuja, ja tuossa oli sitte semmosta tietyn väristä, kellertävvää ja valkosta. Mutta en ole ihan varma asiasta... :D

Bongaa valas!

Indian Heads

Seuraava etappi oli Maheno Shipwreck, elikkä semmonen iänvanha laivanhylky, josta ei ole tällä hetkellä ennää näkyvissä ku 5%. Olihan se tosi hieno. Sain ihan mahtavia kuviaki siitä. Ainoa perse asia siinä oli se, että sielä oli tuhannesti turisteja(mitä mie en tietekkään ollu!) ja ne ei sitten taas aatellu yhtään mittään muuta ku itteään ja sitä että ne saa sen hyvän kuvan.. Mie voin sanoa, että ite aina yritän seurata kanssakulkijoita, että missä ne ottaa kuvia ja pysyä tieltä pois. Mutta ei nämä kahelit.... Oottelin varmaan 15min, että yhet kaljaasit saa otettua täysin samassa paikkaa sen sata kuvvaa. Ja sitte sielä oli vielä ne muutamat ihanat aasialaiset niitten selfietikkujen kans, niistä en sano muuta... :'D Ja ehin sitten tiputtaan sielä ollessa kännynkänki, onneksi semmonen nuori poika  sitte oli löytäny sen ja sain sen takasi, en nimittäin ees tienny, että mie olin tiputtanu sen.

Viiminen Fraser Islandin etappi oli Eli Creek. Se oli niitä harvoja puroja joista pysty juomaan vettä suoraan. Siinä olis pystyny käveleen semmosen pikku matkan sitä pitkin, mutta itellä oli pitkät housut jalassa nii en jaksanu alkaa vaihtamaan niitä, kävin kuiten kahlaamassa sielä. Se oli tosi kaunis paikka, en vain tiä miksi se kuva on tästä kavonnu.. Enkä jaksa alkaa sitä lattaamaan uuelleen.

Maheno shipwreck

Eli Creekiltä lähti meijän lopputaival kohti maanpuolta. Ja nähtiin vielä kolmas dingoki matkalla.

Meitä suosi sää kyllä ihan mahtavasti. Heti ku päästiin takasi maanpuolelle alko satamaan vettä ihan urakalla. Meillä oli pysähys vielä Rainbow Beachilla, jossa syötiin lounas vielä. Kokonaisuuessaan hyvin tapahtumarikkaat kaks päivää, ja aijon ihan varmasti käyä vielä uuelleen sielä jollaki pienemmällä porukalla, jos vaikka vois ottaa teltan mukkaan ja yöpyä sielä.

Nii ja hyvvää Juhannusta sinne kaikille! Nauttikaa kesästä ja valosista öistä!

- Ellinoora