Fraser Island

Nyt on käyty yks uus reissu, nimittäin Fraser Islandilla! Ostettiin kahen kaverin kans semmonen viikonloppu matka, joka oli sopivan hintanen ja siihen kuulu ruuat, matkat ja yöpaikka, oltiin liian laiskoja ajattelemaan omilla aivoilla kaikki yöpymisestä kyyteihin. Ja en kyllä kadu sitä, että lähettiin tuolle reissulle.

Tämä niin ihana neliveto bussi!

Basin Lake

Elikkä lauantai aamuna meijän ihana neliveto-minibussi starttas Brisbanesta klo 7.15. Oli muuten ensimmäinen kerta ku täällä olon aikana oon joutunu herräämään jo 5.30... Mutta asiaan! Porskutettiin menemään pari tuntia ennen ensimmäistä pysähystä. Mie sain nukuttua siinä jonku aikaa, joka oli ihan hyvä, ku mietti, että koko päivän piti jaksaa iltaan saakka. Se kyyti oli melko pomppivaa, nii kovin moni ei siinä kyytissä nukkunu (hyvä, että intin aikana oppi nukkuun ihan missä ja millon vain! Myös seisaalleen, joka ei päättyny hyvin..). Tauvon jälkeen meillä oli ennää tunnin ajo matka Rainbow Beachille, jossa käytiin syömässä lounas ja jatkettiin lautalle, joka vei meät Fraser Islandille. Melkein koko tuon tunnin ajomatkan se meijän kuski puhu mikrofoniin ja kerto siitä matkasta ja mitä tullaan tekkeen ja jotaki Fraser Islandista. Ja se kuski oli ihan huippu!

Vihdoin ja viimein me päästiin sinne Fraserille. Justiinsa ku se kuski alko kertomaan meille dingoista nii nähtiin meijän eka dingo noin 10m päästä. Olihan se jännää. Siitä lähettiin sitte ajeleen keskelle sitä saarta ja suunnattiin ensimmäisenä yhelle järvelle, jossa hiekka oli ihan valkosta ja vesi ihan kirkasta. Käytiin sielä sitten uimassa ja tutustuttiin muihinki saman ryhmän tyyppeihin. Vesi oli sammaa lämpötillaa ku suomessa ylleensä, eli ihan kohtuullista. Kaikki muut paleli sielä veessä ollessa, paitsi mie. 

Tuo pieni puu vasemmalla on normi puun kokonen

Matka jatku järveltä kohti saaren entisaikasta keskustaa, missä oli ennenvanhaa ollu semmonen pikkunen kylän keskus, koulu, kauppa, pubi ja jotaki asuin taloja. Siinä sitten aikamme kierrettin ja ihmeteltiin kunnes lähettiin talsimaan kohti sademetsää. Nii ja nyt pittää sanoa, että tämä saari ensinnäki on maailman suurin hiekkasaari ja toisekseen ainoa paikka missä sademetsä kasvaa hiekalla, joten paikkana aivan uniikki! Lähettiin sitten meijän kuskin mukana sademetsään, ja oli kyllä nii viidakkomainen olo, ku siellä kulki liaaneita ympäriinsä, ja muutenki nii vain semmonen ihana paikka, mitä on vain telkkarista nähny. Nuista kuvista ei saa oikeastaan minkäänlaista käsitystä miltä sielä näytti, pikku pinta raapasu vain. 

No tuon sademetsä kävelyn jälkeen alkoki olemaan jo sen verran hämärää, että suunnattiin jo sitten meijän hotellille. Meillä oli neljän hengen huoneet ja meijän kolmen kaveruksen lisäksi meijän huoneeseen tuli yks kanadalainen tyttö, joka onneksi oli tosi mukava ja puhelias. Sitten lähettiinki syömään dinneri ja oli oikein buffetti, ja miehän söin. Ennen dinneriä sovittiin, että lähetään rannalle kattoon tähtiä, ku oli niin kirkas taivas. Olihan se vain näky! aluksi ei näkyny ku "muutamia", mutta sitten alko tulleen lissää ja lissää. Sitten se meijän kuski/matkaopas selitti meille ihan hirveästi kaikkea mitä se vain tiesi tähistä ja tämän pallonpuoliskon taivaasta (sielä pohjosella pallonpuoliskolla ei näy lähellekkään näin paljoa tähtiä niinku täälä). Sillä oli vielä semmonen laser-hässäkkä mukana millä se pysty osottaan mistä tähistä se puhu. Nähtiin Mars, Jupiter, Saturnus ja Pluto. 

Sitten alettiin kattoon tarkemmin sitä taivasta, ja siellähän me nähtiin sitten melkeen horisontista horisonttiin ylettyvä Linnunrata! Se jos joku oli ihan mahtava! harmi ku kuu oli niin ylhäällä vielä niin ei nähty sitä kunnon loistoa, mutta se oli kyllä siltiki nii kaunis.

Tähtien esittelyn jälkeen meän ihana opas pyys meät ihan pieneen rinkiin, niin että siihen keskelle tuli varjo. Ja me tieten mietittiin, että mikähän tässä nyt on ajatus. Noh se otti sitten oman släpärin jalasta ja alko pyyhkiin sillä sitä varjossa olevaa hiekkaa. Siinä ku se aikansa sitä pyyhki alko tulleen semmosia pieniä valopilkkuja siihen hiekkaan. Siirrettiin paikkaa ja se näytti uuellee, nii siihen tuli hiekkaan aivanko tähtitaivas. Eli siihen kostealle hiekkaosiolle oli merestä huuhtoutunu planktonia(minun muistin mukkaan se oli planktoni), ja sitten ku se planktoni hinkkaantu sitä hiekkaa vasten, siitä tuli joku kemiallinen reaktio tai jotaki ja siitä tuli sitten se valo. En ole mikkään paras tuossa selityksessä, mutta toivon, että ymmärsittä. Ja se oli taas yks jännä juttu lissää tuolle reissulle. Tähti tutkiskelun jälkeen lähettiinki jo nukkumaan, ku päätettii, että herätään aamulla aikasin ja mennään kattoon auringon nousu.

Aamulla sitten oliki kello soimassa klo 5.40, että varmasti keretään näkemään se alusta saakka. Meän kuski sano, että hyvä olla jo 6.00 sielä rannalla, joten kerranki oltiin reippaita ja mentiin jo klo 5.55 sinne. Ensimmäisenä ajattelin, että toivottavasti nyt ei sitten törmätä dingoihin, nii siitä ajattelusta sitte varmaan 30 sekunttia ja alan huutaan hullun lailla "DINGO, DINGO, HERE IS A DINGO!". Eiköhän kaikki jotka mukana oli, ottaneet kamerat esille ja lähti sitä kohti ottaan kuvvaa, itte seisoin paikallani kauhistuksesta. Sillä dingolla oli semmonen panta kaulassa, mitä ylleensä Suomessa esim jokusella sudella on. Ja voi hyvänen aika kuinka oli ihan normi koiran näkönen, ja ku se oli niin kesy nii se uskalsi tulla ihan viereen haisteleen, niin että kuono osu housuinin. Siinä sitten aikamme ooteltiin, että aurinko nousee ja sitte se dingoki lähti pois ku yks japanilainen säikähti sitä ja alko potkimaan hiekkaa sen pääle. :D

Meijän auringonnousu ei ollu ihan parhain ku oli niin paljon pilviä sielä horisontissa, mutta ihan hyvä kuvia sieltä vissiin kuiten tuli. Ja aurinko ittessään näky varmaan viitisen minuuttia yhestä pienehköstä pilven raosta, nii ei sitten sen kauemmin jaksettu ennää sielä ootella auringon esille tuloa. Mutta kätteen jäi kuitenki ihanat kuvat ja se dingon näkeminen. Siitä lähettiinki sitten suoraan aamupalalle, joka seki oli mukavasti buffetti, ja miehän söin (mie varmaan tämän vuojen jälkeen aikalailla pyörin etteenpäin..)!

No mutta, Aamupalalta ku päästiin, haettiin kamppeet huoneesta ja lastauvuttiin takasi meijän ihanaiseen bussiin. Siitä oli suuntana Indian Heads, joka oli ainoa paikka koko saarella, jossa oli kiveä. Sinne kesti ajaa noin 50min ja sen koko ajan se kuski taas kerto meille siitä saaresta ja sen historiasta ja kaikesta mahollisesta. Nii ja tosiaan ajettiin koko matka rantaa pitkin, Faserilla, ja joissaki muissaki paikoissa Australiassa, nuo rannat on virallisesti teitä, sielä on ihan liikennemerkit summuut. Matka meni mukavasti ja saavuttiinki sitten määränpäähän.

Indian Headsilla kiivettin ylös sinne kalliolle. Siinä matkalla tuli vastaan toinen turisti poppoo ja ne kerto, että oli nähneet justiinsa noin kymmenen valaan parven. No ei muutaku jalkaa toisen etteen ja menoksi. Siellähän ne oli, mutta oli ehtiny jo mennä aika kauas, että en nyt ihan hirvittävän hyvvää kuvvaa saanu. Ja niitä oli tosi vaikea bongata ku niillä ei niitä selkäeviä ole niinku delffiineillä. Aina vain hoksasi missä ne mennee ku ne kävi pinnassa hengittämässä. Mutta voin silti sanoa, että oon nähny vallaan! Aikamme ihastelutua sitä maisemaa lähettiinki jo sitte takasi bussille. 

Tuossa oli sähköt, ettei dingot tule resorttiin

Seuraavana oli suuntana The Pinnacles, mie en siitä oikeastaan tiä mikä homma se oli, mutta muistaaksenki jotenki liitty siihen kuinka täälä Ausseissa on tietyn verran eri värisiä hiekka laatuja, ja tuossa oli sitte semmosta tietyn väristä, kellertävvää ja valkosta. Mutta en ole ihan varma asiasta... :D

Bongaa valas!

Indian Heads

Seuraava etappi oli Maheno Shipwreck, elikkä semmonen iänvanha laivanhylky, josta ei ole tällä hetkellä ennää näkyvissä ku 5%. Olihan se tosi hieno. Sain ihan mahtavia kuviaki siitä. Ainoa perse asia siinä oli se, että sielä oli tuhannesti turisteja(mitä mie en tietekkään ollu!) ja ne ei sitten taas aatellu yhtään mittään muuta ku itteään ja sitä että ne saa sen hyvän kuvan.. Mie voin sanoa, että ite aina yritän seurata kanssakulkijoita, että missä ne ottaa kuvia ja pysyä tieltä pois. Mutta ei nämä kahelit.... Oottelin varmaan 15min, että yhet kaljaasit saa otettua täysin samassa paikkaa sen sata kuvvaa. Ja sitte sielä oli vielä ne muutamat ihanat aasialaiset niitten selfietikkujen kans, niistä en sano muuta... :'D Ja ehin sitten tiputtaan sielä ollessa kännynkänki, onneksi semmonen nuori poika  sitte oli löytäny sen ja sain sen takasi, en nimittäin ees tienny, että mie olin tiputtanu sen.

Viiminen Fraser Islandin etappi oli Eli Creek. Se oli niitä harvoja puroja joista pysty juomaan vettä suoraan. Siinä olis pystyny käveleen semmosen pikku matkan sitä pitkin, mutta itellä oli pitkät housut jalassa nii en jaksanu alkaa vaihtamaan niitä, kävin kuiten kahlaamassa sielä. Se oli tosi kaunis paikka, en vain tiä miksi se kuva on tästä kavonnu.. Enkä jaksa alkaa sitä lattaamaan uuelleen.

Maheno shipwreck

Eli Creekiltä lähti meijän lopputaival kohti maanpuolta. Ja nähtiin vielä kolmas dingoki matkalla.

Meitä suosi sää kyllä ihan mahtavasti. Heti ku päästiin takasi maanpuolelle alko satamaan vettä ihan urakalla. Meillä oli pysähys vielä Rainbow Beachilla, jossa syötiin lounas vielä. Kokonaisuuessaan hyvin tapahtumarikkaat kaks päivää, ja aijon ihan varmasti käyä vielä uuelleen sielä jollaki pienemmällä porukalla, jos vaikka vois ottaa teltan mukkaan ja yöpyä sielä.

Nii ja hyvvää Juhannusta sinne kaikille! Nauttikaa kesästä ja valosista öistä!

- Ellinoora