Fraser Island

Nyt on käyty yks uus reissu, nimittäin Fraser Islandilla! Ostettiin kahen kaverin kans semmonen viikonloppu matka, joka oli sopivan hintanen ja siihen kuulu ruuat, matkat ja yöpaikka, oltiin liian laiskoja ajattelemaan omilla aivoilla kaikki yöpymisestä kyyteihin. Ja en kyllä kadu sitä, että lähettiin tuolle reissulle.

Tämä niin ihana neliveto bussi!

Basin Lake

Elikkä lauantai aamuna meijän ihana neliveto-minibussi starttas Brisbanesta klo 7.15. Oli muuten ensimmäinen kerta ku täällä olon aikana oon joutunu herräämään jo 5.30... Mutta asiaan! Porskutettiin menemään pari tuntia ennen ensimmäistä pysähystä. Mie sain nukuttua siinä jonku aikaa, joka oli ihan hyvä, ku mietti, että koko päivän piti jaksaa iltaan saakka. Se kyyti oli melko pomppivaa, nii kovin moni ei siinä kyytissä nukkunu (hyvä, että intin aikana oppi nukkuun ihan missä ja millon vain! Myös seisaalleen, joka ei päättyny hyvin..). Tauvon jälkeen meillä oli ennää tunnin ajo matka Rainbow Beachille, jossa käytiin syömässä lounas ja jatkettiin lautalle, joka vei meät Fraser Islandille. Melkein koko tuon tunnin ajomatkan se meijän kuski puhu mikrofoniin ja kerto siitä matkasta ja mitä tullaan tekkeen ja jotaki Fraser Islandista. Ja se kuski oli ihan huippu!

Vihdoin ja viimein me päästiin sinne Fraserille. Justiinsa ku se kuski alko kertomaan meille dingoista nii nähtiin meijän eka dingo noin 10m päästä. Olihan se jännää. Siitä lähettiin sitte ajeleen keskelle sitä saarta ja suunnattiin ensimmäisenä yhelle järvelle, jossa hiekka oli ihan valkosta ja vesi ihan kirkasta. Käytiin sielä sitten uimassa ja tutustuttiin muihinki saman ryhmän tyyppeihin. Vesi oli sammaa lämpötillaa ku suomessa ylleensä, eli ihan kohtuullista. Kaikki muut paleli sielä veessä ollessa, paitsi mie. 

Tuo pieni puu vasemmalla on normi puun kokonen

Matka jatku järveltä kohti saaren entisaikasta keskustaa, missä oli ennenvanhaa ollu semmonen pikkunen kylän keskus, koulu, kauppa, pubi ja jotaki asuin taloja. Siinä sitten aikamme kierrettin ja ihmeteltiin kunnes lähettiin talsimaan kohti sademetsää. Nii ja nyt pittää sanoa, että tämä saari ensinnäki on maailman suurin hiekkasaari ja toisekseen ainoa paikka missä sademetsä kasvaa hiekalla, joten paikkana aivan uniikki! Lähettiin sitten meijän kuskin mukana sademetsään, ja oli kyllä nii viidakkomainen olo, ku siellä kulki liaaneita ympäriinsä, ja muutenki nii vain semmonen ihana paikka, mitä on vain telkkarista nähny. Nuista kuvista ei saa oikeastaan minkäänlaista käsitystä miltä sielä näytti, pikku pinta raapasu vain. 

No tuon sademetsä kävelyn jälkeen alkoki olemaan jo sen verran hämärää, että suunnattiin jo sitten meijän hotellille. Meillä oli neljän hengen huoneet ja meijän kolmen kaveruksen lisäksi meijän huoneeseen tuli yks kanadalainen tyttö, joka onneksi oli tosi mukava ja puhelias. Sitten lähettiinki syömään dinneri ja oli oikein buffetti, ja miehän söin. Ennen dinneriä sovittiin, että lähetään rannalle kattoon tähtiä, ku oli niin kirkas taivas. Olihan se vain näky! aluksi ei näkyny ku "muutamia", mutta sitten alko tulleen lissää ja lissää. Sitten se meijän kuski/matkaopas selitti meille ihan hirveästi kaikkea mitä se vain tiesi tähistä ja tämän pallonpuoliskon taivaasta (sielä pohjosella pallonpuoliskolla ei näy lähellekkään näin paljoa tähtiä niinku täälä). Sillä oli vielä semmonen laser-hässäkkä mukana millä se pysty osottaan mistä tähistä se puhu. Nähtiin Mars, Jupiter, Saturnus ja Pluto. 

Sitten alettiin kattoon tarkemmin sitä taivasta, ja siellähän me nähtiin sitten melkeen horisontista horisonttiin ylettyvä Linnunrata! Se jos joku oli ihan mahtava! harmi ku kuu oli niin ylhäällä vielä niin ei nähty sitä kunnon loistoa, mutta se oli kyllä siltiki nii kaunis.

Tähtien esittelyn jälkeen meän ihana opas pyys meät ihan pieneen rinkiin, niin että siihen keskelle tuli varjo. Ja me tieten mietittiin, että mikähän tässä nyt on ajatus. Noh se otti sitten oman släpärin jalasta ja alko pyyhkiin sillä sitä varjossa olevaa hiekkaa. Siinä ku se aikansa sitä pyyhki alko tulleen semmosia pieniä valopilkkuja siihen hiekkaan. Siirrettiin paikkaa ja se näytti uuellee, nii siihen tuli hiekkaan aivanko tähtitaivas. Eli siihen kostealle hiekkaosiolle oli merestä huuhtoutunu planktonia(minun muistin mukkaan se oli planktoni), ja sitten ku se planktoni hinkkaantu sitä hiekkaa vasten, siitä tuli joku kemiallinen reaktio tai jotaki ja siitä tuli sitten se valo. En ole mikkään paras tuossa selityksessä, mutta toivon, että ymmärsittä. Ja se oli taas yks jännä juttu lissää tuolle reissulle. Tähti tutkiskelun jälkeen lähettiinki jo nukkumaan, ku päätettii, että herätään aamulla aikasin ja mennään kattoon auringon nousu.

Aamulla sitten oliki kello soimassa klo 5.40, että varmasti keretään näkemään se alusta saakka. Meän kuski sano, että hyvä olla jo 6.00 sielä rannalla, joten kerranki oltiin reippaita ja mentiin jo klo 5.55 sinne. Ensimmäisenä ajattelin, että toivottavasti nyt ei sitten törmätä dingoihin, nii siitä ajattelusta sitte varmaan 30 sekunttia ja alan huutaan hullun lailla "DINGO, DINGO, HERE IS A DINGO!". Eiköhän kaikki jotka mukana oli, ottaneet kamerat esille ja lähti sitä kohti ottaan kuvvaa, itte seisoin paikallani kauhistuksesta. Sillä dingolla oli semmonen panta kaulassa, mitä ylleensä Suomessa esim jokusella sudella on. Ja voi hyvänen aika kuinka oli ihan normi koiran näkönen, ja ku se oli niin kesy nii se uskalsi tulla ihan viereen haisteleen, niin että kuono osu housuinin. Siinä sitten aikamme ooteltiin, että aurinko nousee ja sitte se dingoki lähti pois ku yks japanilainen säikähti sitä ja alko potkimaan hiekkaa sen pääle. :D

Meijän auringonnousu ei ollu ihan parhain ku oli niin paljon pilviä sielä horisontissa, mutta ihan hyvä kuvia sieltä vissiin kuiten tuli. Ja aurinko ittessään näky varmaan viitisen minuuttia yhestä pienehköstä pilven raosta, nii ei sitten sen kauemmin jaksettu ennää sielä ootella auringon esille tuloa. Mutta kätteen jäi kuitenki ihanat kuvat ja se dingon näkeminen. Siitä lähettiinki sitten suoraan aamupalalle, joka seki oli mukavasti buffetti, ja miehän söin (mie varmaan tämän vuojen jälkeen aikalailla pyörin etteenpäin..)!

No mutta, Aamupalalta ku päästiin, haettiin kamppeet huoneesta ja lastauvuttiin takasi meijän ihanaiseen bussiin. Siitä oli suuntana Indian Heads, joka oli ainoa paikka koko saarella, jossa oli kiveä. Sinne kesti ajaa noin 50min ja sen koko ajan se kuski taas kerto meille siitä saaresta ja sen historiasta ja kaikesta mahollisesta. Nii ja tosiaan ajettiin koko matka rantaa pitkin, Faserilla, ja joissaki muissaki paikoissa Australiassa, nuo rannat on virallisesti teitä, sielä on ihan liikennemerkit summuut. Matka meni mukavasti ja saavuttiinki sitten määränpäähän.

Indian Headsilla kiivettin ylös sinne kalliolle. Siinä matkalla tuli vastaan toinen turisti poppoo ja ne kerto, että oli nähneet justiinsa noin kymmenen valaan parven. No ei muutaku jalkaa toisen etteen ja menoksi. Siellähän ne oli, mutta oli ehtiny jo mennä aika kauas, että en nyt ihan hirvittävän hyvvää kuvvaa saanu. Ja niitä oli tosi vaikea bongata ku niillä ei niitä selkäeviä ole niinku delffiineillä. Aina vain hoksasi missä ne mennee ku ne kävi pinnassa hengittämässä. Mutta voin silti sanoa, että oon nähny vallaan! Aikamme ihastelutua sitä maisemaa lähettiinki jo sitte takasi bussille. 

Tuossa oli sähköt, ettei dingot tule resorttiin

Seuraavana oli suuntana The Pinnacles, mie en siitä oikeastaan tiä mikä homma se oli, mutta muistaaksenki jotenki liitty siihen kuinka täälä Ausseissa on tietyn verran eri värisiä hiekka laatuja, ja tuossa oli sitte semmosta tietyn väristä, kellertävvää ja valkosta. Mutta en ole ihan varma asiasta... :D

Bongaa valas!

Indian Heads

Seuraava etappi oli Maheno Shipwreck, elikkä semmonen iänvanha laivanhylky, josta ei ole tällä hetkellä ennää näkyvissä ku 5%. Olihan se tosi hieno. Sain ihan mahtavia kuviaki siitä. Ainoa perse asia siinä oli se, että sielä oli tuhannesti turisteja(mitä mie en tietekkään ollu!) ja ne ei sitten taas aatellu yhtään mittään muuta ku itteään ja sitä että ne saa sen hyvän kuvan.. Mie voin sanoa, että ite aina yritän seurata kanssakulkijoita, että missä ne ottaa kuvia ja pysyä tieltä pois. Mutta ei nämä kahelit.... Oottelin varmaan 15min, että yhet kaljaasit saa otettua täysin samassa paikkaa sen sata kuvvaa. Ja sitte sielä oli vielä ne muutamat ihanat aasialaiset niitten selfietikkujen kans, niistä en sano muuta... :'D Ja ehin sitten tiputtaan sielä ollessa kännynkänki, onneksi semmonen nuori poika  sitte oli löytäny sen ja sain sen takasi, en nimittäin ees tienny, että mie olin tiputtanu sen.

Viiminen Fraser Islandin etappi oli Eli Creek. Se oli niitä harvoja puroja joista pysty juomaan vettä suoraan. Siinä olis pystyny käveleen semmosen pikku matkan sitä pitkin, mutta itellä oli pitkät housut jalassa nii en jaksanu alkaa vaihtamaan niitä, kävin kuiten kahlaamassa sielä. Se oli tosi kaunis paikka, en vain tiä miksi se kuva on tästä kavonnu.. Enkä jaksa alkaa sitä lattaamaan uuelleen.

Maheno shipwreck

Eli Creekiltä lähti meijän lopputaival kohti maanpuolta. Ja nähtiin vielä kolmas dingoki matkalla.

Meitä suosi sää kyllä ihan mahtavasti. Heti ku päästiin takasi maanpuolelle alko satamaan vettä ihan urakalla. Meillä oli pysähys vielä Rainbow Beachilla, jossa syötiin lounas vielä. Kokonaisuuessaan hyvin tapahtumarikkaat kaks päivää, ja aijon ihan varmasti käyä vielä uuelleen sielä jollaki pienemmällä porukalla, jos vaikka vois ottaa teltan mukkaan ja yöpyä sielä.

Nii ja hyvvää Juhannusta sinne kaikille! Nauttikaa kesästä ja valosista öistä!

- Ellinoora

Noosa reissu ja äitin ja siskon vierailu

Huhhui, siitähän on taas vierähtäny jokunen tovi ku olen tänne kirjotellu viimeksi, mutta en ole unohtanu tätä hommaa (niinku iskä ja Eve on varmaan jo aatelleet. :'D). Tässä nyt on vain ollu melkosta kiirettä koko ajan.

Mutta asiaan! Mulle saapu tänne vieraita kolme viikkoa sitten viihyttään minua. Äiti ja Emma tuli käväseen parin viikon lomareissun täällä toisella puolen maailmata, ja olihan meillä mukavaa. Ja oli vielä nii kiva ku ne majoittu koko reissun täälä meijän tykönä.

Ensimmäisenä päivänä me mentiin ylläri pylläri käymään Lone Pine Koala Sanctuaryssä kattomassa kaikkia ihastuttavia eläimiä. Ite olin sielä toistamisseen, mutta ei se haitannu ku pääsin syöttään niitä ihania kenguja uuelleen! <3 Oltiin ihan koko päivä menossa johonki suuntaan, että äiti ja Emma pääsis mahollisimman nopeasti tähän aikaan, ja hyvinhän se meniki. Illasta tultiin kotia ja host-äiti oli tehny meille kaikille dinnerin. Nukkumaan alettiin jo muistaakseni 8pm, ja heti alko kuorsaus kuuluun vierestä.

Olen syvästi rakastunu näihin ihanuuksiin! <3

Torstaina lähettiin kaupunkiin iltapäivästä koko poppoo, eli otettiin lapsekki mukkaan ja vein ne niitten äitin työpaikalle ku nii oltiin sovittu ja me jatkettiin matkaa sitten South Bankille ja syömään. Perjantai meni sitte töissä ollessa ja Emma ja äiti kävi kahestaan pyörimässä kaupungissa ja ite olin nii väsyny, etten lähteny töitten jälkeen ennää niitten kans kaupunkiin.

Onko joku asia hassusti?

Lauantaina pakattiin laukut ja lähettiin kohti autovuokraamoa ja otettiin alle uuenkarhea Toyota Yaris, oli muuten ihan mahtava ajjaa. Sillä sitte viilätettin kohti Sunshine Coastia ja Noosaa. Alkumatka ei menny ihan parhaalla mahollisella tavalla ku auton hakupaikka oli miltein Brisbanen keskustassa. Moottoritiet ja tunnelit ja muut ihanuuet oli vähän eri luokkaa ku Tornio-Oulu akselilla ja kerran tuli huristeltua vähän omia reittejä väärään suuntaan tietä, mutta hengissä selvittiin!

Ennen Noosaan menoa pysähyttiin Eumundissa, jossa oli isot markkinat. Ihan mahtava paikka oli kyllä, paljon kaiken näköstä ostettavvaa ja syötävvää, harmi vain ku ei ehitty ku parisen tuntia kierrellä ja aivan kaikkea ei ehitty ku oli niin iso alue.

Eumundista lähettin sitte kiidättään kohti Noosaa. Me yövyttiin Hostellissa nimeltä Dolphins Beach House ne kaks yötä mitä oltiin ja tykättiin paikasta. Hostelli ei ollu Noosan keskustassa, mutta ilmanen minibussi kulki hostellilta useasti. Illasta sitten vain käytiin rannalla kävelemässä ja ihailemassa kirkasta vettä.

Sunnuntai aamuna lähettiinki kävelemään Coastal Track joka oli yhteen suuntaan kävellessä 5,4km pitkä ja nimensä mukkaan meni koko matkan rannikolla ihanasti meren vieressä. Näköala oli ihan mahtava ku kiivettiin ensin ylemmäs pois rannalta. Ja niin ihana tuo sininen meri! Emmahan tunnetusti haluaa nähä ihan kaiken nii piti sitten parriin kertaan poiketa polulta jonnekki ihmeellisiin paikkoihin, mutta hyvä niin ku nähtiinki sitten siellä yhellä poikkeamaalla delfiinejä, kylläki aika kaukaa, mutta silti! 

Kivat on maisemat

Siinä näkkyy kahen delfiinin selkäevät

Matkaan johon yhen paikallisen asukkaan mukkaan pitäs mennä noin 1,5h-2h, nii meillä meniki sitte semmonen noin 5h, mutta ymmärtäähän sen ku turisteja oltiin. Huikeat näköalat! Päätettiin siinä puolessa välissä, että ei ennää pysähyksiä, mutta sitten päätettiin vielä ettiä Fairy Poolit sillä reissulla. Siinä sitten yritin googletella ja loppujen lopuksi löyettiin ne, ku seurattiin minne ihmiset mennee ja mistä niitä tullee. Ihan mahtava paikka, ne on semmoset kallioitten välissä olevat altaat jotka täyttyy meriveellä aaltojen mukana. Kaverilta kuulin jälkeen päin, että turisti infossa ei kerrota niitten sijaintia, ku on kuulemma liian vaarallista mennä sinne. Mutta mehän oltiin rohkeita ja mentiin käymään, oli kyllä ihana käyä viilentymässä vähän ku ensin oli hikkoillu ku porsas. Fairy Poolien jälkeen käveltiin aikalailla suoraan ilman kummempia pysähyksiä ja poikkeama reittejä loppu pisteeseen saakka.

Fairy Pool

Maanantaina äiti ja Emma nousi aikasten ja lähti kattoon auringon nousun, mie jäin nukkumaan ku minun tietekki piti ajaa takasin Brisbaneen, joten en halunnu olla väsyny. Oli ollu kuuleman tosi mahtava ja kuvatki oli kyllä kivan näkösiä, kyllä mieki sen auringon nousun kerkiän nähä. Sitten otettiin kamppeet kantoon ja lähettiin Noosan Main Beachille ottaan vähän rusketusta iholle. Emma halusi kokkeilla SUPpausta nii oltiin sitten tunti nuitten lautojen kans vetten päälä, ite en nii hirveästi tykänny, mutta Emma tais sitäki enemmän. 

 Lähettiin ajamaan kohti Brisbanea siinä 12 aikaan ja ajettiin eri kautta mitä tultiin. Käytiin Kondalilla putouksella kävelemässä. Siis tässä tilanteessa ei voi ko sanoa, että VAU mikkä näköalat sielä oli! Kuvat ei nätýtä ees sitä vähhää mahtavuutta miltä se kokonaisuuessaan näytti. Tunsi olonsa taas kerran hyvin pieneksi keskellä tuomosia vuoria. Itessään se putous ei ollu niinkään huikaseva, osiksi varmmaan siksi, että sielä ei ollu satanu kunnolla vissiin kuukauteen, nii se näytti semmoselta pikku puro putoukselta, mutta muuten koko kävely kannatti.

Kondalilla Falls

Putoukselta ku lähettiin nii ajettiin pienen kylän Montvillen läpi, harmi vain ei ehitty pysähtymmään, mutta näytti tosi suloselta. Ajomatka takasi meni aikalailla mutkitta. Laitettiin enkunkielen navin lisäksi minun kännykän navi päälle, ettei käy samallai ku lähtiessä. Perille saavuttiin ensin hyvissä ajoin, mutta sitten piti lähteä vielä tankilla käymään. Äiti jäi Europcarille ootteleen ja selittään, että tullaan kyllä. Valitettavasti tankkauspaikalta takasin pääsy oli hankalaa ku ei navi meinannu toimia. Loppujen lopuksi oltiin takasi Europcarin pihalla 5.30pm ja paikka sulkeutu klo 5.30pm. Äiti oli pihalla selittämässä sille miehelle, joka oli sulkemassa paikkaa, että tullaan kyllä ja niihän me poka tultiin ja kaikki oli hyvin! Ja nyt en ennää valita, jos jouvun lähteen Oulussa ajamaan! Minusta nimittäin tuntuu, että Brisbanen keskustassa, vasemmanpuoleisessa liikenteessä ajaminen on noin puolet hankalampaa ku Oulussa ajaminen. Hengissä selvittiin siitäki ja mie olen turvallisesti täällä kirjottamassa tätä teksitä ja Emma ja äiti turvallisesti Suomen kamaralla.

Seuraava viikko oli vähän rauhallisempi, keskiviikkona käytiin Botanic Gardensissa kattomassa vähän mitä kaikkea siellä onkaan. Ja torstaina sitten tehtiin sama homma ku edellisenäki torstaina, että vein tytöt niiten äitille kaupunkiin ja me lähettiin sitten äitin ja Emman kans käymään Brisbane Wheelsissä. Se oli kyllä kiva ja mentiin vielä niin, että aurinko oli laskemassa nii näytti kivalta ja sai hyviä kuvia (mulla ne vain on kännykässä, josta niitä en jaksanu alkaa siirtämään). Perjantaina käytiin nuoremman kanssa playdatella ja sitten oliki aika lähteä hakemaan vanhempi koulusta ja lähteä voimistelluun lasten kans. Illasta host-äiti oli tehny ihanan dinnerin taas meille kaikille. Ja sitten lähettiin vielä käymään illasta kattomassa mikä meno on Brisbanen yössä, oltiin vain nii väsyneitä, ettei jaksettu kauaa olla (mie olin väsynein) ja ehittiinki sitten julkisilla takasi kotia.

Lauantaina mentiin minun aupair kavereitten kans käymään Greek festivaaleilla ja se oli kyllä kivaa. Sielä oli jos jonkin näköstä huvipuistolaitetta ja sitte RUOKAA. Oisin ite voinu asua siellä ja syä vain honey puffseja. Sieltä mentiin käymään vielä kaupungissa kattoon mulle illaksi jotaki uutta paitaa, ja niihän sieltä tarttu kaikille jotaki rääsyjä mukkaan. Illasta sitten lähettiin Emman kans katsastaan vielä uuemman kerran yöelämä ja hauskaa oli. Ei pystyny ihan hirveästi ottamaan, ku seuraavana päivänä oli sovittu, että lähetään käymään Mt Coot-than päällä kävelemässä.

Sunnuntaina herättiin ihan hyvissä ajoin ja läettiin käveleen kohti Mt Coot-Than Lookoutia. Oli vähän parempi reitti ku viimeksi itellä, ku ei ollu nii hirmusen jyrkkä. Perille päästiin ja sielä istuskeltiin ja otettin kuvia tietekki ja syötiin. Sitte otettiin bussi kaupunkia kohti, jäätiin jo reilusti aikasemmin pois, että voijjaan hypätä CityCatin kyytiin, semmonen lauttahässäkkä mikä mennee jokea pitkin. Hypättiin pois Kangaroo Pointin jälkeen kaupungin puolella ja otettiin toinen lautta Kangaroo pointille. Ja mie löysin vihdoin sen mitä oon yrittäny ettiäkki, eli jalkakäytävä joka mennee periaatteessa joen päällä. Näin siitä jossaki kuvan ja oon halunnu löytää sen, joten nyt seki sitten tiiossa missä sijaittee. Kangaroo Pointilta käveltiin South Bankille syömään ja illalla pimeällä takasi kotia. Oli pikkuset sunnuntai päivän krapula kävelyt.

Maanantai oliki sitten viiminen kokonainen päivä Emmalla ja äitillä. Mie kävin viemässä tytöt kouluun ja lähettin viettään viimestä rantapäivää Suomi jengillä. Onneksi sattu hyvä päivä ja aurinkoa riitti. Ja illalla host-äiti oliki taas tehny meille dinnerin viimisen illan kunniaksi.

Tiistaina koitti viimenen päivä tälle vuotta äitin ja Emman kans. Lapset sano heipat vierailijoille ja mie lähin veimään lapset kouluun. Sitten oliki heippojen aika ja pienen säätämisen jälkeen saatiin Uber-kyytiki saatiin onnistumaan, vaikkakaan ei oikeaan osotteeseen.

Ihan mahtavat kaks viikkoa oli ja molemmat tais jonkuverran yllättyä minun nykyään hyvästä englannin puhumisesta ja ymmärtämisestä. Ne jokka minut hyvin tuntee, voi kuvitella, että mie en kauaa pysty hiljaa olemaan, ja etteenpäin mennään vaikka viittomakielellä, jos ei muuta yhteistä kieltä ole. 

Nyt sitten oottelemaan seuraavia vieraita. :)

Ja nauttikaa lämmöstä sielä Suomessa, täällä nimittäin on ennää 20 astetta lämmintä päivisin (se tuntuu kylmältä sen 27 asteen jälkeen) ja yöllä on pahimmillaan laskenu 8 asteeseen. Ite nukun viien peiton alla.

-Ellinoora